Taidan sittenkin olla onnekas. Vanha ystäväni otti yhteyttä ja kertoi olevansa parhaillaan turvakodissa lastensa kanssa. Miehellä oli kuulemma pimahtanut päässä ja oli vetänyt turpiin sitten, yhtäkkiä. En tuota ystäväni puolisoa tunne, mutta jotenkin jäi sellainen tunne, ettei se sittenkään ollut ensimmäinen kerta. Mene ja tiedä, ehkä saan tietää tilanteesta enemmän hiukan myöhemmin. Mutta siis - voin lukea itseni niihin onnekkaisiin, joita ei ole koskaan lyöty. Ei parisuhteessa eikä muutenkaan.