Silloin kun lasteni isästä erosin, päätin, että seuraavan kumppanin täytyy olla sellainen, jonka kanssa haluaa reissata ja  joka myös haluaa reissata kanssani. Sellainen, jonka kanssa jaksaa viettää yhteisen viikon pienessä hotellihuoneessa tai matkailuautossa tai vaikka teltassa. Vaikka sateessa. Vieläkin hämmästelen, että sellainen ihminen löytyi :)

Sydämessä hyrisee kun sai jutella ystävän kanssa, parantaa maailmaa, muistella vanhoja asioita. Ihmetellä miten meistä oikein onkaan tullut tällaisia kuin olemme. Sai nauraa katketakseen, itselleen ja toiselle ja meille yhdessä. Missäs vastikään mainittiinkaan, että nauraminen pidentää todellakin ikää (sekä kohtuullinen alkoholinkäyttö ja kahden hedelmän nauttiminen päivittäin). Hyvä juttu. Eletään tosi vanhoiks.