Työpäivissä on toisinaan raskainta työkaverit. Työ itsessään on työtä, joskus se on raskasta, joskus se sujuu kuin leikki. Useimmiten se kuitenkin sujuu (jo tällä muutaman vuosikymmenen työkokemuksella). Mutta ne kollegat, niihin vaan ei totu ikinä! Riepoo se naistyöpaikan jatkuva urkkiminen, selän takan puhuminen, juorujen kyttäily. Vuodesta toiseen jaksetaan valittaa samoista asioista, haukkua valtaapitävät ja riepotella asiakkaiden asiat. Toivottavasti en ole sellainen itse. Pahoin pelkään kuitenkin, että olen.