Välillä nukahtaminen ja nukkuminen ovat yhtä tuskaa. Illalla uni ei tule silmään, vaikka kuinka odottelis ja sitten kun lopulta tulee niin jo on joku juttu joka herättää. Koira haukkuu aamulehden jakajaa, murrosikäiset kolistelee nurkissa tai sitten kumppani kuorsaa (tai vinguttaa hampaitaa, aargh). Jo aikoja sitten otin korvatulpat käyttöön mutta olishan se välillä kiva nukkua ihan luomuna, ilman noita korvia kutittavia töppöjä. Eivätkä ne sitäpaitsi auta siihen heräilyyn, joka on seurausta kevyestä unesta. Siitä sellaisesta nukkumisesta, jonka jälkeen tuntuu, ettei ole nukkunut ollenkaan. Ja mistäs se sitten johtuu? Varmaan ennen aikaisista vaihdevuosista. HUOKS.